Eniten kesän aikana kansalaisten evästyksiä on tullut sosiaali- ja terveyspalveluista. Heillä on ollut sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Henkilöstö saa hyvää palautetta.
Negatiiviset kokemukset liittyvät terveyskeskusten vastaanottojen saatavuuteen ja vanhustenhuoltoon. Silloin kun palveluja saa, ovat kokemukset hyviä. Henkilöstö on ystävällistä, auttavaa ja osaavaa.
Mediasta on saatu lukea kuinka kaikki hyvinvointialueet ovat vaikeuksissa, alijäämää pukkaa ja säästää pitää. Yt-neuvotteluja on jokaisella alueella. Palveluja karsitaan kaikkialla, myös Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla.
Valtio kohdentaa sosiaali- ja terveyspalveluihin lisää rahoitusta ensi vuonna noin 2 miljardia euroa verrattuna kuluvaan vuoteen. Valtiovarainministeriö esittää ensi vuodelle yhteensä 26.2 miljardia euroa. Kokonaissumma on noin 30 prosenttia valtion koko budjetista. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia, tarvitaan ennen kaikkea osaavaa henkilöstöä, ja siitäkin on pula joka puolella Suomea.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on samoissa ongelmissa kuin muutkin hyvinvointialueet. Nyt punnitaan päätöksentekijöiden ”kantti”, mutta myös luottamus henkilöstön ja johdon osaamiseen luoda sitä uutta, joka nyt tarvitaan.
Etelä-Pohjanmaalla asuu paljon ikääntynyttä väestöä, myös pitkäaikaissairauksia sairastavia on paljon. Kun palveluverkosta syyskuussa lopullisesti päätetään, on päätöksenteossa tärkeää lähteä väestön palvelutarpeista.
Perustason vastaanottopalveluja pitää olla saatavilla joka paikkakunnalla. Ne vähentävät myös erikoissairaanhoidon tarvetta. Palveluja täydentävät sähköiset/digi- ja etäpalvelut. On kuitenkin muistettava, että kaikille ne eivät ole ratkaisu.
Erilaisten palvelujen määrä ja sisältö pitää suunnitella alueen asukkaiden mukaan. Tärkeitä palveluja ovat vähintäänkin hoitajavastaanotot ja näytteenottopalvelut. On paljon sairauksia, joita on seurattava erilaisilla veri- ja muilla näytteillä.
Lääkäri -, kiire- ja päivystysvastaanottoja joudutaan keskittämään muun muassa henkilöstön saatavuusongelmien vuoksi.
Vanhustenhuollossa pääsääntö tulee olla kotihoidossa, mutta myös palveluasumista on oltava tarjolla, koska kaikki eivät pärjää kotona.
Jos kotoaan joutuu siirtymään, on palveluasumisen oltava mahdollisimman lähellä, myös siksi, että läheiset pääsevät tapaamaan. Palveluasumiseen ja ympärivuorokautiseen hoivaan on varmistettava lääkäripalvelut, jottei sairasta ikääntynyttä ihmistä tarvitse tarpeettomasti siirtää paikasta toiseen.
Erikoissairaanhoidostakin on pidettävä huolta. Se ei saa rapautua. Mitä paremmin pystymme varmistamaan erikoistason palvelun eli pitämään osaajat omalla hyvinvointialueellamme, sen parempi. Myös taloudellisesti.
Lopuksi on todettava, että vaikka oli suuri virhe tehdä tällainen hallintomalli sosiaali- ja terveydenhuoltoon, niin tämän kanssa on nyt elettävä, korjauksia tehden – sekä valtakunnan tasolla että paikallistasolla.
Edellisen hallituksen edustajat sanovat, ettei heitä voida soten ongelmista syyttää, koska valta on nykyhallituksella. He ovat puoliksi oikeassa. On totta, että tämän hallituksen on pakko korjata edeltäjänsä virheet.
Edellisen hallituksen edustajat eivät kuitenkaan voi ulkoistaa itseään, vaan yhdessä osallistua korjaukseen – eikä jatkuvasti kritisoida omaa aikaansaannostaan.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 16.8.2024
